2 viikkoa, tuhat kilometria

Aika iisi tahti siis. Marburgissa tuli vietettyä lopulta neljä yötä Titanin loisteliaasti isännöimänä. Judoa, olutta, ehkä parasta pizzaa jota olen koskaan maistanut (Käykää ihmeessä Ricardon ravintolassa jos poikkeatte Marburgiin!) ja aikamoisia maisemia. Hyvä seura oli vaikea vaihtaa yksinäisiin kilometreihin: "Hei, huomenna on viininmaistajaiset, seuraavana päivänä jo alkaa Oliverin filmifestivaali, jäähän tänne vielä!" mutta toisaalta tiekin alkoi jo kutsua.

Marburgista 40 km ajettuani jouduin pirunmoiseen ukkosmyrskyyn, joka puolella rätisi, paukkui ja salamoi, vedenpaisumus oli melkoinen. Sää alleviivasi päätöstä: Itsehän tätä kerjäsit, lähtöruudussa olisivat juhlat jatkuneet vielä muutaman päivän. Lieneekö ollut kyse Marburgin intensiivisestä alkoholidieetistä vai hiukan alakuloisesta tunnelmasta, mutta fillari kulki aika hiljaksiin pari seuraavaa päivää.

Kyllästyin vastatuuleen ja potkaisin vastaantulleen puun nurin. Eipä vaineskaan, edellä mainitussa ukkosmyrskyssä tuo taisi kaatua, keskelle pyörätietä.

Chebici on toiminut mainiosti, kiitoksia vain kovasti Vesalle ja Jukalle! Ilman heidän asiantuntemustaan ja ystävällisyyttään (lyhyelläkin varoitusajalla stemmi vaihtoon jne.) tälle matkalle ei olisi tullut lähdettyä. Tosin tähänastisten kilometrien perusteella hiukan hirvittää, kuinka Shimanon tuplarattaat edessä (kompaktikammet) riittävät Sveitsissä - minkä ihmeen takia en valinnut eteen kolmea ratasta??? Voikohan uuden 105:n tuplarattaiden vaihdevivun kanssa käyttää kolmea eturatasta, tietääkö joku? Klikkejä vaihteessa ainakin on kolme kappaletta... Muuten pyörästä kyllä huomaa, että se on tehty omien mittojen mukaan: selkä kipeytyy historiallisen vähän vaikka kilometrejä kertyy paljon.

Kirjoittelen tätä Heidelbergissä mukavan Marioksen luona, kreikkalaiskundi tekee fysiikan väitöskirjaa paikallisessa yliopistossa, joka ei liene huonoimmasta päästä tässä maassa. Marioksen luo päädyin hiukan epätavallista reittiä: tapasin Mainzissa kolme amerikkalaisjullia matkalla kohti etelää fillareilla ja lyöttäydyin heidän seuraansa pariksi yöksi ja päiväksi. Kaverit olivat löytäneet Heidelbergistä useammanin CouchSurfing-hostin, sain heiltä Marioksen yhteystiedot ja täällä ollaan!

Pidemmän matkan pyöräily on siinä määrin korvienvälin asia, että jenkkien seura nosti keskinopeuden edellispäivän masentuneesta 18 km/h:sta kymmenellä kilometrillä tunnissa (no, ainakin sen ensimmäisen myötätuulipäivän ajaksi). Kaksi kolmesta kaveruksesta oli aloittanut millään muotoa vakavamman pyöräilyn vasta samana kesänä joten kypärännosto kavereille vain sisukkuudesta, hyvin ajettu! Leiriseura, hyvät keskustelut ja ruuanlaitto yhdessä olivat myös tervetullutta vaihtelua. Opin uuden leiriruokareseptinkin, hyvin amerikkalaisen (Ei kuitenkaan metsässä lämmitettyjä McDonalds-hampurilaisia): tortillat, pavut, salsakastike ja juusto ovat juhla-ateria ulkona!

Eräs ruokatauko

Photo in 10-9-8... now!

Kelly foraging for food

Sammy & free beer. Which brand? The "Radler" of course. So figure out this stupid joke if you can! A vampire was speeding on the highway and a police officer pulled him over, asked him: "Have you had anything to drink today?" And the vampire answers: "No, I just had two Radlers!"

Mike with some minor battle wounds (and free beer!)

Kaverit olivat tutustuneet toisiinsa kristillisessä yliopistossa ja kun ihmettelin mitä tämä tarkoittaa, he kertoivat että jokaisella oli oman pääaineen lisäksi sivuaineena "raamattu" - täyttä yhteisymmärrystä allekirjoittaneen kanssa ei siis syntynyt keskusteluissa ihmisten erityisasemasta luomakunnassa ja jumalan hengestä jokaisessa ihmisessä. Mielenkiintoinen keskustelu tosin kehkeytyi, kun kerroin kundeille kädellisten eläinten älykkyyttä ja sosiaalisuutta koskevista kokeista, joista suuri osa on helpoin tulkita sillä tavalla, ettei ihmisten ja muiden kädellisten välillä ole kuin aste-eroja. Vaan eivätpä mielipide-erot haitanneet yhteistä matkantekoa. Heidelbergissa päädyimme tahoillemme yöpymään ja toivottelimme toisillemme myötätuulta matkalle - ehkä tapaan kundit vielä Sveitsissä heidän pyrkiessään Alppien yli kohti Roomaa!

Saapuessamme eilen Mannheimiin keskustassa oli valtava urheilufestivaali käynnissä: maantiefillaristit ajoivat kisaa torin ympäri (Mahtoi olla tylsää - vaan no, ajetaanhan sitä velodromillakin) ja kilometrien mittaisen puistokadun varrella pääsi kokeilemaan mitä lajia kuvitella saattaa jalkapallosta aikidoon ja capoeiraan - ja judoon! Menin muina miehinä Mannheimin judokoiden opetettavaksi: nämä paiskoivat kylmäkallea (semmoinen painava nukke) ja opettivat näin judotekniikoita ohikulkijoille. Sensei näytti minulle o-goshin ja sekä amerikkalaisen matkaseuran että sensein ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun sattumanvarainen fillaristi toisti tekniikan täydellisesti perässä - sanoin olevani nopea oppimaan. Jenkkien leuat putosivat vielä enemmän, kun kerroin heidän kuulemattaan senseille harjoitelleeni judoa jo vähän aikaa ja hän uskalsi tehdä pienen sarjan nopeusuchikomeja ja rivakoita heittoja kanssani. Tänään on harjoitukset Mannheimissa, taidanpa poiketa iltalenkiltä tatamille (20 km Heidelbergista...)