Viikko takana

Takaisin tietotekniikan pariin hetkeksi, blogi pystyyn! Vieroitus ruutujen tuijottelusta tekee kyllä hyvää: mikähän tutkimus oli se, jossa takaraivolohkon näköalueiden todettiin menevän 20 hertsin sähköisen toiminnan tyhjäkäyntitilaan liiasta TV:n katselusta - nyt jo tunti koneen äärellä tuntuu turruttavalta.

Saavuin lauantaina Finndain Freundschaftsjudoklubin vieraanvaraisen väen luo Marburgiin. Titan kyllä tietää, kuinka toivottaa vieras tervetulleeksi: Weissbier oli kädessä ennen kuin ehdin kunnolla kenkiä riisua, ruokaa ja juomaa riitti. Marburgissa on sattumalta kolmipäiväinen kaupunkijuhla käynnissä juuri nyt, hyvin kävi! Vaan onhan näillä saksalaisilla kumma musiikkimaku: torilla bändi soittaa kuluneimpia covereita Smoke on the Waterista Paranoidiin ja ihmiset eivät ole pysyä nahoissaan...

Matkalla tänne oli hauskaa kuin lumipallolla helvetissä. Lämpötila lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä ja kuumailmapuhallin puhkuu etelästä vasten kasvoja, onneksi vain muutaman metrin sekunnissa. Matkalla Hannoverista tänne on muuten muutamia mäkiä. Niidenkin ansiosta tarkeni polkea, varsinkin kun peräkärryssä on painolastina judopuvun kaltaista rompetta - Titanin diagnoosi oli: "Suomalainen hullu", varsinkin kun reitinvalinta ylitti isoimmat kukkulat joita valita saattaa. 280 km kahdessa päivässä, tietää polkeneensa.

Ei tämä ihan perinteistä nautinnon määritelmää vastaa. Takapuoli hiertyy niin että pesulla käynti kirvelee, ajoasun vaihto auttaa hetkeksi: hiertyy hiukan eri kohta. Koko maa kuin neutronipommin jäljiltä, eihän tässä helteessä kukaan täysijärkinen ulkona vietä aikaa (ehkä korkeintaan järvellä) eikä pikkukylissä ketään keltä kysyä lisää juomavettä. Sitten hajoaa sisäkumi, mokomasta halpistuotteesta repeää venttiili irti ja jopa kuminvaihto on oma operaationsa keskipäivän helteessä. Satojen metrien nousut järjestään 5-10 % (olisiko sittenkin pitänyt laittaa triplarattaat eteen?) ja mäen päällä sydän takoo kuin haluaisi läpi rinnasta.

Mutta toisella puolella vastaan tulee alamäki (maksiminopeus toistaiseksi 75 km/h) ja nousun rasitus unohtuu tuuleen. Perille päästyä keho on pumppautunut täyteen endorfiinia ja adrenaliinia, ei tuota olotilaa saavuta kuin itseään todella koettelemalla.

Vaan nyt lienee aika ottaa Marburg haltuun ja kysyä Titanilta, pääseekö täällä missään uimaan! Eihän tässä helteessä kukaan täysijärkinen voi viihtyä muualla kuin uimarannalla...