Basel

Vaan selvisinpä sittenkin ilman saunaa perille (paikallisella dojolla olisi kyllä tiukkaa painimista myöhemmin tarjolla!), Skandinaviasta hullaantuneen Lauran sohvaa surffaamaan. Vaikea lakata ihmettelemästä, kuinka vieraalle ihmiselle ollaan ystävällisiä: sain pyytämättä lämpimän suihkun, aterian, olutta ja mielenkiintoisen illan - CouchSurfing nyt vaan on jokseenkin parasta, mitä internet voi ihmisille tarjota.

Lauran luota poistuin etsimään vanhan kamun asuntoa toiselta puolelta kaupunkia. Löytyi, ja oven avasi filosofiaa opiskellut kämppäkaveri, joka kaiken turhuuteen kyllästyttyään keskittyi nykyisin frisbeenpelaamiseen. Ja millaiseen asuntoon avasikaan! En toki odottanut mitään outoutta kummemmpaa, mutta silti oven takaa paljastunut puolen futiskentän kokoinen tila oli pienoinen yllätys. Kaikkea löytyi riippumatoista ihmisenkokoisen buddhaveistoksen kautta kiipeilyseinään.



Chebicikin löysi lajitovereita: Keski-Euroopan tihein kepitin-keskittymä sijaitsi hetken ajan Baselissa.


Illaksi hakeuduin kovaksi mainitun Basel Judo Clubin dojolle. Vetäjänä oli opettajan roolinsa omaksunut setä, joka opasti muita mieluusti asiassa kuin asiassa. Mielenkiintoinen ristiriita oli alun löysääkin löysemmän lämmittelyn ja loppuharjoituksen välillä. Parikseni valikoitui uusi-seelantilainen julli, vahva kuin kymmenen Caterpillaria, joka sensein mukaan toivottaisi vieraan lämpimästi tervetulleeksi. Kehotus oli jatkaa lämmittelyä kevyen ne-waza-randorin muodossa - omalla kohdallani kevyt osuus kesti noin 3,5 sekuntia. Sitten uusiseelanti laittoi veranmakusuussa-vaihteen silmään ja koetin lähinnä selvitä hengissä 10 minuutin vääntämisen ajan. Olihan tuo tavallaan imartelevaa - joku näkee noinkin paljon vaivaa satunnaisen vierailijan tähden... No, onneksi tachi-waza luonnistuu itseltä paremmin, pyörittelin Jasonia sitten samanmoisen kymmenminuuttisen pystyrandorin ajan. Kamppailun jälkeen sensein ainoa kommentti minulle oli: "Sinulla on verta puvussa". Kyllä tuo sitten oluen ääressä tunnusti pystytekniikkani toimiviksi ja lupasi opettaa suojattinsa välttämään niitä jatkossa. Toivotaan näin & tervetuloa Finndain tatameille! Niin, itse asiassa sensei kutsui itsensä oikein myyntimiehen elkein Finndaihin Kuatsua opettamaan - hän kuulemma kustantaisi puolet harjoituksen hinnasta. En tiedä koskiko tarjous allekirjoittanutta vai koko konkkaronkkaa, mutta tällaisia tuliaisia olisi siis riihikuivaa vastaan tarjolla sveitsinmaalta...