Grubenhütte, Handegg

Keskeltä Grimsel-solaa, 1400 metristä, lähtee kapea polku kohti korkeuksia: 3-4 tunnin kävelyn ja kuvaustaukojen jälkeen vaeltaja päätyy 1100 metriä korkeammalle, alppijäätikön ja vuorten muodostaman seinämän ympäröimään autiotupaan. Ensimmäinen tunnelma tuvalla oli: "I'm high! Olen pilvessä!" Aikamoinen natural high tuo olikin, pilvet kulkivat alapuolellani ja jäätikkö kosketusetäisyydellä. Nousu tuvalle oli puoliksi vaeltamista, puoliksi kiipeämistä jyrkässä ja kapeassa solassa, jalan alla luisuvien kivien kanssa taistelua... Ne isotkin voivat lähteä yllättäen liikkeelle!


Mutta lopussa kiitos seisoo lievän vuoristohumalan merkeissä: tuvalla oli Löwenbrauta ja punaviiniä myytävänä! Viimeistään nyt rakastan sveitsinmaata! Itse keräämieni risujen lisäksi loputtomasti polttopuuta, öljyä perunoiden paistamiseen ja aurinkoenergialla toimivat lamput: *****.

Etuovelta näki jäätikölle

Tiesin, että keli saattaisi heikentyä, joten otin varmuuden vuoksi useamman päivän ruokavarat mukaani. Ensimmäisen yön jälkeen lämpötila laskikin +2 asteeseen ja illaksi nollaan. Räntää ja myöhemmin lunta satoi vaakasuoraan, vettä pystysuoraan ja melkoinen tuuli puhalsi pois kuvitelmat laskeutua samantien takaisin alas liukkaita kiviä pitkin. Lopulta maahan satoi 10 senttiä lunta, erikoinen kokemus keskellä kesää.

...Paitsi silloin kun ei nähnyt: sama paikka seuraavana päivänä

Toisen yön jälkeen näkyvyys oli parhaimmillaan 20 metriä enkä uskaltanut riskeerata laskeutumista. Kun keli parani, oli jo liian myöhä lähteä takaisin. Katselin siis maisemia, paikkasin villasukan, join vähän viiniä ja olutta ja kävin lumipesulla keskellä kesää. Elämäni paras päivä!

Kolmannen päivän yö oli tähtikirkas ja aamu valkeni kauniina: nyt oli hyvä lähteä takaisin!