Vuorten jälkeen lepoa

Söin. Koko ajan. Paitsi kun nukuin. Tai illalla kun katsoin saksaksi dubattua missionimpossiblea. Kaupungilla käydessäni reidet olivat aivan tohjona, huopuin internet-kapakassa kuin humalainen vaikka olin juonut ainoastaan sadevettä, jota oli tuona päivänä aivan joka paikassa. Luulisi nyt, että parikymmentä vuotta judoa ja kymmenen vuotta Finndan jässiköiden nostelua valmentaa reidet myös vuorelle kävelyä varten vaan eipä! Jotensakin suorituksena tuo vastaa punttisalilla penkille nousua*1000, rinkka selässä. No, ehkä reidet kasvoivat tarpeeksi, jotta seuraavaksi pystyy ajamaan Grimsel-solan ylös!