Bodensee-Königssee

Today I passed through Anger. Also along the way was Hard (Bodensee) Sinning (Rohrdorf) but the pictures won't be included as this is a family-oriented blog.

Perjantai 13. päivä, mietteitä. Alpeilta on pitkä matka alas. Monessakin mielessä. Vettä sataa toista päivää putkeen, kaikki sadesuojista huolimatta märkänä (kameralle täytyy hankkia pieni ehdottoman vedenpitävä pussi), tylsiä maisemia (ainakin Alppeihin verrattuna, ainakin sadesäässä), ei varsinaista määränpäätä lähihorisontissa, kovasta yrityksestä huolimatta ei onnea Salzburgin sohvien surffaamisessa, ainoastaan triviaaleja kontakteja ihmisiin, jalat märkänä vesisateesta, ei matkaseuraa, alkumatkan innostus pelkästä tiellä olemisesta laantunut, mainitsinko jo vesisateen? ja yleisesti ottaen hiukan tympeä olotila.

Saksalainen asiakaspalvelukulttuurikin on aivan omaa luokkaansa, kuten jo aiemmin kommenteissa tuli mainittua. Söin ruokaa Bad Feilnbachissa, Gasthofissa. Sen verran nämä pirut ymmärtävät, että annan heille rahaa vasta kun saan jotain vastineeksi, mutta ystävällisyyttä, ainakaan muuten kuin päälleliimattuna, on turha odottaa. Jos pyytää mitä tahansa erikoisempaa, kuten sähköä puhelimen lataamiseen (näyttäen tarjoilijalle puhelinta ja laturia niin ettei väärinkäsityksen mahdollisuutta ole), on vastauksena lohduton "no, no, not possible..." ja hämmentynyttä päänpudistelua. Näillä on tuolle "no, no":lle aivan oma melodiansakin: kielto lausutaan ohuella ja korkealla, melkein kauhistuneella äänellä. Ripeä yleistys saksanmaan (miespuolisiin?) asiakaspalvelijoihin juontaa siitä, että pohjoisempana, Heidelbergissä kysymyksiin muotoa "Is it possible to _______" vastattiin kahdessa pyöräpuodissa juuri kuvatulla tavalla. Gasthofissa meni hermot, kysyin: "So you don't have electricity here?" minkä jälkeen ihme kyllä sain laitteen latinkiin... Tästä rohkaistuneena uskalsin kysyä, voisinko ladata mp3-soittimen vieressä seisoneen tietokoneen USB-portista, mutta vastauksen kysymykseen tiedättekin.

No, mitäpä näistä, Rollins Band raikaamaan ja tuulta päin! Pyöräilyä sanotaan syystä doping-lajiksi, mutta minä tarvitsen vain tipan kahvia aika ajoin ja hiukan hyvää rokkia, johan pyörä kulkee taas! Seitsemän aikaan illalla, kun olin päättänyt ajaa koko matkan Salzburgiin, tuli mitä tuli, puhkesi etukumi enkä ollut millään löytää ulkokumista reiän aiheuttajaa. Liikkeelle taas päästyäni oli selvää, etten ehtisi Salzburgiin saman päivän nimiin, joten ruokaa kaupasta ja leiripaikkaa etsimään. Ostinkin pirunmoisen määrän sapuskaa muuten kurjaa olotilaa korjaamaan (oli taas alkanut pienen tauon jälkeen sataa, tällä kertaa kaatamalla). Sitten kartasta suuntima lupaavan näköistä niemennokkaa vajaan 10 kilometrin päässä. Pimeässä, kylmässä vesisateessa oli syytä olla varovainen 16 % alamäkien kanssa. Perille päästyäni jouduin huomaamaan, että joku oli perustanut leirintäalueen minun hammokkipaikkani päälle, mutta eipä siinä auttanut mikään, sisään vain! Vastaanottoon jonotettiin vesisateessa ja ehdin siinä ihmetellä erilaisia taksoja ja hintoja: sisäänpääsy 6 €, teltta 4 €, suihkun käyttö 2 € jne. Nyt jo aivan läpimärkänä ja kylmissäni ajattelin: "Aivan sama, lämmin suihku tekee hyvää, vaatteetkin jo kaipaavat pesua!" Vihdoin tuli vuoroni ja esitin asiani vastaanoton rouvalle, ulkomuodoltani uitetun koiran näköisenä: "I'd like to stay for one night, I have a hängematte with me, not a tent - can I put it up on some of those trees?" Rouva tähän loihe lausumaan, rypistäen otsaansa epäuskoisen näköisenä: "A hängematte?? I can't allow you to put up your hängematte anywhere, all the trees are part of one of the pitches". Olin niin hämmästynyt muijan välinpitämättömyydestä, tai suoranaisesta sydämettömästä pahansuopuudesta, etten ymmärtänyt edes kysyä, onko todella joka ainut telttapaikka varattu. Siellä muuten oli paljon puita, nopealla silmäyksellä useita pareja joihin riippumaton olisi voinut virittää. Naisella täytyi olla ilmiömäinen muisti, jos hän tiesi sekunnin miettimisen jälkeen ettei mikään puullisista paikoista olisi vapaana. Erikoista toimintaa: jos tilanne olisi ollut sama, mutta roolimme päinvastaiset, en olisi hennonnut lähettää läpimärkää, sinihuulista matkaajaa takaisin pimeään ja kaatosateeseen, olisin keksinyt minkä tahansa vaihtoehdon. En osannut siis sanoa mitään muuta kuin "Vielen Dank, thank you for your kindness" ja poistua yöhön.

Majapaikan etsintä näissä olosuhteissa ei ollut kovin hauskaa. Järven rannat olivat klinikoiden ja purjehdusklubien reunustamat, joka puolella yksityisteitä. Lopulta löysin avoimen portin, joka johti aukiolle, jossa seisoi yksinäinen suuri hautakivi. Ajattelin: "Vielä ei ole minun aikani levätä hautuumaalla" ja käänsin pyörän ympäri. Siitä hetken ajettuani tien oikealla puolella vain metsää, ei taloja! Löytyi myös polkuja järvenrantaan ja erään varresta puiden ja pensaiden suojaama aukio, järvi toisella puolen, johon ei nähnyt kuin järveltä eikä sieltäkään hyvin. Peseytymis- ja riippumattologistiikka tuottivat hiukan päänvaivaa: mihin märät kamppeet, kuinka saan hammokan pidettyä kuivana, entä makuupussin ja tyynyn? Valmiiksi kylmissäni kylmässä vedessä peseytyminen ei varsinaisesti houkutellut, mutta lämpimän fleecen ja kuoripuvun päälle saatuani olotila koheni huomattavasti. Joka tapauksessa mielipiteeni tästä keski-Euroopan maasta muuttuu hetki hetkeltä lähemmäs Suomen historian rääväsuisimman keihäänheittäjäjullin aatoksia, joita ei liene tarpeen siteerata tässä.

Salzburgissa pääsisin vihdoin ystävällisen Flon luokse sohvaa surffaamaan. Suunnittelin reitit tämän mukaan, mietin kuinka seuraavat päivät menevät. Sitten tuli tekstiviesti: "En tulekaan kotiin tänään, en voi majoittaa sinua." Hmh. Kyllä "ei" kelpaa vastaukseksi, mutta miksi sanoa "kyllä" jos tarkoittaa "ei"?

Sittenpä leirintäaluetta etsimään. Yksi löytyi, se oli täynnä. Kävin hakemassa vesipullot kärrystä ulkona yöpymistä varten, missä toimituksessa minulla kesti hetki hienon kuumaiseman kuvaamisyrityksen takia. Vastaanotossa rouva kyselemään: "Kävitkö suihkussa?" eikä suostunut täyttämään vesipulloja. En ymmärtänyt kysymystä, vastasin etten yövy täällä enkä käynyt suihkussa. "Niin mutta kävitkö suihkussa?", mihin vastasin samoin kuin edellä. "Missä olit, kesti kauan, olit kuitenkin suihkussa!" - vasta tässä vaiheessa tajusin mitä rouva ajaa takaa, nauroin hänelle ja totesin hänen olevan "funny lady". Suostui tuo vihdoin antamaan vähän vettä reissaajalle. Poistuessani isäntä seurasi minua: "I want to make sure you leave", johon totesin olevani matkalla ulos. "I know your kind of people", minkä jälkeen ihmettelin millainen ihminen olin hänen silmissään. Totesin: "My kind of people? Tired people? You should, we bring bread and butter to you and your family".

Löysin sentään piraattilipun Saksasta, ja jälleen aurinko paistaa! Kohta olen "Pirate of the Seven States" - tähän asti olen käynyt viidessä maassa.